Menun äänipurskeet    
pour dire que l'on est vivant    
et qu'importe sa propre vie    
si l'entrechat est présent    
danse au dessus d'un lit de narcisses    
au printemps d'une collation avec le beau    
mielen irtautuminen    
osmoosissa kokouksen kanssa    
sen kanssa, mitä siellä on    
itsensä nousuun.         
 
Totuuden vuoksi    
ilman huolta siitä, että joutuisit näyttämään sitä    
kevyessä nousussa    
tämä utelias elämä    
päätön    
jos ei velvollisuus pohtia    
puute ja etsiminen    
ilmestymättä    
vastakkaista rantaa
hiljaisuudessa ilman katumusta.
 
660

En ollut halukas jättämään näitä jälkiä hiekkaan    
katajan neulat pistivät kämmenen       
lapsuus käänsi katseensa kohti Plomb du Cantalia    
niin kauan kuin hellä käsi lepäsi hänen olkapäällään.        
 
Ohdakeiden päät oli revitty irti    
pieni paimen juoksi kärpäsen kiinni saaneen lauman takana    
lyhteet kantoivat raskaasti suurella multaa    
l'arc - sisään - sky nosti huomaamattoman hymyn penkereen takaa.        
 
Pidin kepistä tiukasti kiinni    
tuomaan lehmät ylös juomakaukalolta    
kirjoittaa merkkejä paljaalle maalle    
ja saa sen viheltämään ilmassa.    
 
Isoäiti pakeni syöpäänsä    
mennä ulos kylmään    
ahne miestään    
jotta pieni työskentelee liikaa.        
 
Kukko ennen verenlaskua kunnolla    
heilutti siipiään voimakkaasti   
ja muutama tippa verta kulhosta    
sytytti tallin kiviä.        
 
Huutaminen ei ollut vahvuuteni    
kepposia ei tapahtunut    
kuului minun lyödä minua kaapista    
tämän loppukesän kylmän suihkun mukaan.        
 
Pienet männynkuoriveneet    
purjehtii tien lätäkössä    
tuuli löi ikkunaluukut mustaa kiveä vasten      
tässä paikassa oli monia henkiä.               
 
Linssiruoka    
purki kiviä    
takan ääressä    
jossa keittiöpyyhkeet kuivuivat.        
 
Pue hänen puukengät päälleen    
ja neljän neljän kiivetä ääniportaikkoa    
rotan huoneeseen    
täynnä suolaisen porsaan tuoksua.        
 
Tuuli oli tuskallista 
sisään ryntäsivät ullakon trapillien läpi       
Pierrot aikoi lähteä Indokiinaan    
kohti tätä viidakkoa tuhat kertaa herätettynä    
pariisilaisen makuuhuoneemme linoleumilla 
siskoni ja minä.        
 
 
659
 

Harmoninen tiimalasi
huomisen toimien taloyhtiössä
salaperäinen vallan siirto
ei ole hengen kiusausta
kuin ottaa tulevan merkityksen riski.
 
Terassilla
tuulelle joka menee
ajatuksiin, jotka kaikuvat
tulikärpäset tanssivat
ohikulkijoita ilman pohdintaa.
 
Sur le devant cadenassé de lumière
sur le derrière effrayé par la messe champêtre
il n'est de douce trêve
tournant les pages d'un livre d'images
que la moquerie des mots qui rient.
 
Saoulé de remontrances
à la merci de ce qu'on dit
plume d'aigle planté en pleine face
la rougeur carnassière de nos joues d'albâtre
se joue du conglomérat des traces de vie.
 
Entrer au grand saloir
des choses que l'on garde
prendre soin du son de l'écho
voler au chevet des bricoles d'espérance
tout est benoîtement soi.
 
Le gémissant appel des chorégies
l'agonisant essor des requiems
la frappe scandée du clocher de notre enfance
au déversoir nénuphar d'un silence
la muse est là sifflotant sa limonade.
 
Kottaraiset kulkevat peloissaan joukkoina
saalis ja varjo nousevat huipulle
ikuisen sfinksin salaperäiset silmät
itseään heittelevä
les menus roskia huolestuttaa meitä.
 
älkäämme menkö naimisiin
olkaamme vasen ja oikea
ylistyksen miekalta
umpikujalle ja muistoesineille
pidetään lumous yksinkertaisena.
 
 
658

Kalliotalon Téké        
kuivalla pensaalla    
laventelin värähtelevä hyväily    
syksyn päivän mukana.        
 
Pomon sylissä    
Obiwan koira    
tee siitä kaunis    
suu auki ja kieli ulkona.        
 
Siellä ohimennen    
kapinalliset hiukset      
ja villi silmä    
lupaavat kaunista syksyä.        
 
kastanjoiden syksy    
basalttilaatan päällä    
bugeja särkynyt ja pölyä noussut
lapset ihastuvat.        
 
Sohvan ontelossa    
sourd aux cris outragés    
tu compulses et accrédites    
la complicité d'échanges francs.         
 
L'accordéon gouailleur    
soulève la joie et la romance    
près du tam-tam de l'entrée    
que garde Joé.        
 
Et l'acier au plat du pied    
la sciure ronge les poches    
de sueur craquelée    
chapeau ferré à large bord.        
 
De nos mains    
mouchoir agité    
de par le monde    
accueillir le soleil couchant.        
 
Il n'est d'argent    
que le menton de mère grand    
de poussière d'or étoilée    
parsème sur la murette.        
 
Croquez la saucisse    
dans sa moutarde brune    
papotez en cadence    
chemise ouverte et chique au coin des lèvres.               

Permets lui de revenir    
sois le fanal des travaux et des jours    
sur le front du bonheur    
à l'heure dites.        
 
Balance balance    
la chaise des quatre saisons    
sur la terrasse de bois peint    
isojen tikkien ääneen.        
 
Naura tasangon herrat    
heidän naurunsa pörröisestä    
murskattujen saksanpähkinöiden haju tulee ulos 
bastringue-sävelessä.        
 
Téké on onnellinen   
todellinen yleismies   
tässä valoisassa seikkailussa   
yksinkertaisten asioiden juurakoihin.
 
 
 
657
 

koko naama    
ja lumikirppu    
tavattiin luostarissa  
se oli maan päällä    
kun absoluuttinen monadi    
meni ajassa taaksepäin.        
 
Keskiyön jännityksessä    
vaihto tapahtui    
syvä halkeama    
vuosien aikajanalla    
minne vehnäpussi kiinnitetään    
stomperit raapivat kulunutta lankkua.        
 
älä naura    
tästä köyhästä nukkenäyttelijästä    
vetää muistin lankoja    
ihmissuhteiden taivaan alla    
hänen laulunsa on kulta    
Luberonin alla keväällä.        
 
sellainen lastenloru    
napsauttaa raajojaan    
s'ouvre le chemin des chênes    
par la pensée et le sainfoin    
vers l'odorante fenaison    
du feuillage crinquebillant.           
 
 
656

Ce m'échappe et me fuit 
cette ombre dernière    
effondrement des preuves    
à tout sujet choisi.        
 
Il me sied d'être las     
au couchant de l'esprit    
aux criques sifflantes    
d'un vieil océan.        
 
Et je n'ai rien    
rien que le pleur de ma mie    
sous la tonnelle    
pour respirer la nuit.        
 
Fusion du temps    
aux arbres courbés    
ceints de brumes    
au creux des vagues grises.        
 
Aimer d'un suçon éternel    
la mèche de vie    
que chantent les cigales    
d'une stridence inouïe.        
 
S'il me faut retenir    
ne serait-ce que linceul    
à la porte du temple    
emmène-moi Seigneur.        
 
Vide de sourires    
aux vents offert    
le silence de l'allée des hêtres    
reflète le poème dernier.        
 
Jäljellä olevan taivaan äärettömyydestä        
tulla kansankieleksi vuoto    
pyörii hengästyneenä    
metaforien rinteessä.        
 
Ääniä kaukaa    
tässä myrskyssä    
missä laiha hevonen kuolee    
palaamassa lähetystyöstä.        
 
Palaa ilman kiitosta    
Ensimmäiseen Lähteeseen    
soittaa kelloja    
käsintehdyt kalossit.        
 
Toimihenkilöiden luovutus    
salaperäisiin kätköihinsä    
vetisellä vuorella    
muistoja.        
 
 
655

isä ja äiti yhdessä    
käveli runsaasti muistoja    
kun    
yllättyneitä spelttiherkkyyden iloistaan    
he kehottivat minua ottamaan haasteen    
kokouksen ystävien kanssa.        
 
Pidä se vauhti    
ole sydän häpäisemättä    
lisää kiitollisuutta    
tässä pienessä elämässä    
gingham shekkejä    
leikkaamalla taltalla pois sisältämästä työstä.        
 
Vain ilmainen jännitys    
époumone tämä työ itseensä    
että vanha muoto seuraa mukana    
kesäiltana rajoitus    
aiheen lähteessä    
rakkaussopimukstamme.        
 
Älä kirjaudu ulos    
turhien asioiden riita-asioissa    
ole solidaarinen suurille ihmisille    
pystyy ylittämään evoluution vikarajan    
pystyy tiivistämään kauneuden valtakuntaa    
periaatteellisten viisauksien semaforiin.        
 
 
655
 
 

Pääskynen laskeutui    
ja lanka kelataan auki    
hänen loistokkuutensa satunnaisten pohjalla.       
 
Pääskynen itse pyöreä ja kaunis    
kaikki siivet leviävät    
rajan ylittämistä.        
 
Pääskynen käpertyi markiisin alla    
reppu makaa siellä    
onnistunut myrsky.        
 
Voimakkaasti taipuvainen kimaltelemaan   
pääskynen salli itselleen oireettoman lennon    
Uniquen käytävässä.        
 
Väsyttää hänen paksua lihaansa    
le dogue s'est tourné vers l'incendie    
du temps et de l'esprit contigus.        

Sous la sécheresse du propos    
nous aurions dû corréler     
le message de l'hirondelle    
qui signe son vol d'outrances verbales    
avec le haut cèdre célébrissime 
interprétant avec désinvolture
le cri de la marmotte
sur un air de valse musette.        
 
 
 
654

Vie filasse    
des moments accoquinés    
au temps qui passe.        
 
Carder la laine    
recentre en la fibre    
l'eau et la lumière.     
 
Fluescence des souvenirs    
au gré des algues mouvantes    
parvient le souffle froissé de la plage.        
 
Pelage gras    
des poneys de la mer    
leurs sabots cliquettent.        
 
Levitän    
les serpentifères coulures        
d'arborescents grimoires.        
 
Au tissage tout recommence    
les fils se chevauchent    
le point de croix clignote.        
 
Dégager la plante    
de sa gangue terreuse    
exalte l'offrande à la vie.        
 
Dendriittien välistä    
universumin pohja on ontto    
häiritseviin mustiin aukkoihin.        
 
Omenapuun luona    
mehiläiset sotkevat    
lempeä rakkaus yksinkertaisiin asioihin.        
 
 
653

Yhdessä    
sous le visage du jour qui point   
les petits riens    
le sourire parapluie de la joie.        
 
Paraphrase des mots de mise en scène    
enceinte de pierres sèches à demeure    
collerettes de saxifrages    
et chants du printemps.        
 
Cueillir le romarin    
pour tes genoux de reine    
à rire sans détours bonde ouverte    
sous le déversoir de nos amours.        
 
Issue de pleine lune    
l'agitation dans la prairie    
laissa place au frisson    
prurit des sensations.        
 
Focus immédiat    
au carré d'as du triage    
la défausse fût grave    
quand le petit s'en mêla.        
 
Yhdessä    
sans se dire à demain    
nous partîmes à mi-pente    
chacun de son côté.        
 
Finissons-en de ce cadavre chimérique    
sanglons le cheval du néant    
pour de plus amples emplettes    
à quémander sur le chemin du silence.        
 
Puisons l'eau de la combe    
à déraison sous le cresson    
Mam' le disait déjà    
qu'il fera beau demain.        
 
 
652