Ylös vuorelle   
 puiden latvassa   
 ripusta värilliset hahmot   
 että petolinnut ovat hajallaan.   
   
 Vainajamassa sammaleisten kivien lähellä   
 sisäiseen lähteeseen  
 susi katselee   
 tärisevä kuono.  
    
 Nouse laaksosta   
 ihmisten kulkue   
 raapimalla nastoitettuja kenkiään   
 rautatien kiviä.   
   
 Pysähtymässä aukiolla   
 he laskevat taakan   
 tämä kuollut ruumis   
 katkenneella pyökkirungolla.    
  
 Laulut nousevat toisesta ajasta  
 muualla ja tänään  
 kurkkuäänien avioliitto   
 ja lieviä valituksia   
 kuin kasvava rakkauden loppu.   
   
 Metsän yli   
 aurinkotähti räjähtää   
 työntämällä pois aamusumut  
 se oikaisee käänteisiä voimia. 
     
 On aika ryhtyä töihin   
 laskea kastepisarat lehtien päälle  
 sitten sytyttämään hedelmällisyyden tulta   
 kukoistaa äärettömyyteen.  

    
445

 Hyveellisistä höyhenistä   
 kolibri rakastui.  
    
 Silmät siristelevät   
 kohtaamaan lapsuuden yksinäisyyden. 
     
 nyrkkiin puristuksiin   
 jos ei ole parempaa tekemistä.  
    
 À demeure l'au-delà se recueille   
 kun aika katkaisee putken.  
    
 À genoux devant la fontaine   
 jokainen vesihämähäkki puhdistaa.  
      
 Helmirivissä
 silmän veri tarinan fleurette.   
   
 Muisti on aina muisto   
 ettei olisi enää kyyneleitä.
      
 Tunne kyyneleiden lahja   
 matrice des connaissances.
      
 Vuosien saatossa   
 ohittaa ylimääräinen itserakkaus  
 ohittaa hölynpölytanssin   
 välittää perustajatarina   
 ohittaa suuret opit    
 ohittaa haavat   
 siirtää nostalgiaa muualle.
            
 Kun ovet sulkeutuvat   
 avaa myrskyisän hiljaisuuden   
 meidän pieni elämä avautuu   
 avaa hellyyden pilven    
 s'ouvre la nécessité de prendre soin   
 avaa täydellisen tarttuvuuden siihen, mikä on   
 avaa merkityksen hänen elämälleen.  
    
 À la cloche de l'étude   
 Laitoin harmaan esiliinani päälleni   
 ja hänen tiukka vyönsä   
 avec au cou   
 ihmeellinen mitali   
 ja nämä pienet salaiset paperit   
 kiinnitetty henkselien päälle   
 vakosametti pikkuhousut.   

    
443

 Kättään heilauttaen   
 hän kutsui merkin   
 ilmestyi pyökin kuorelle   
 jännitteiden haarautuminen   
 d'une poussée verticale   
 kuten jännitys puhuu   
 tallatun humuksen sydämessä   
 par la galoche cirée.  

 On täysikuun öitä   
 ripottelemaan hienoja tähtiä   
 ikuisten kaupunkien jalkakäytävä   
 roikkuu airossa   
 päivän lämpö haihtui   
 que rosit les joues fraîches   
 raskaana olevista kasvoistamme. 

 
444

 Pidän sinua, sinä pidät minua   
 vuohenparkin toimesta   
 ja pidättele vain tuulta   
 et boule d'or   
 rullaa alas rotkoa   
 vers la cupule des origines.        
    
 Haaveilen pitäväni sinua   
 vuohenparkin toimesta   
 kun nukut   
 hajallaan oleva mies   
 unohdetuille kepposille   
 ilman tukea ilman polkua.    
  
 Uusi laki on tulossa   
 pieni lapsi haaveilee äitinsä kohdussa   
 ja kysymys on painava   
 tyhjyydessä makaaminen ei ollut minkään arvoista   
 kammottava   
 kuin katsoa taaksepäin.      
     
 La boule d'or plonge   
 vaahto peittää sen   
 kertyneen naurun ääni   
 ratsastaa jättimäisillä ruukuilla   
 l'enclume sonne le dernier rappel   
 rikkomalla asioiden järjestystä.      

    
442

 Tänä yönä   
 ennen Hildegarden lauluja   
 vartiotorni istutettu villiin nurmikkoon   
 ripaus suolaa lennossa   
 visioiden runkoa vasten.   
   
 Vaunu ajaa pois   
 kiviisellä polulla   
 perspektiivitehtäväpiste. 
     
 Vain ojennettuna käsi   
 joiden sormet ovat hiljaa   
 kun jäähtyä   
 morsiusneidon kukkamekot   
 hillitystä naurusta   
 vanhan miehen edessä tuulen kaloksilla.  

     
441

  Avaus minussa   
 avoin toiselle   
 avoin muille.   
   
 Silmän käännös   
 kuoret vapaan uloskäynnin heijastuksessa   
 eläimen silmin.  
    
 Lapsuudesta   
 olimme esiintymisen etupihalla   
 mielenosoitusten tuki. 

 Kirjoittaa koko ja löysä   
 huipulta saarnatuoliin   
 mennä rinnettä ylös.  
        
 Ja sitten päivä oli puhdas olemus   
 ja kukat avautuivat   
 pappineiden rumpusoitto.  

    
440

   Seinien keula   
 syvässä vallihaudassa    
 kirjoittaa Varmuuden.  
    
 Mikä näyttää varmalta   
 se on kuolema.   
   
 Uusi on aina epävarma   
 pieni uusi tekee enemmän kuin vanha   
 hän osaa poimia.  

         
439

   Näitkö tuulen tulevan   
 ja kukka lähtee ?   
   
 Jos tuuli puhaltaa takaisin   
 kukka ei huomaa mitään.        
 Kukka kävelee ilmassa,   
 ei maan päällä,   
 kukka kävelee minkään päällä.   

   
438