Ylös vuorelle puiden latvassa ripusta värilliset hahmot että petolinnut ovat hajallaan. Vainajamassa sammaleisten kivien lähellä sisäiseen lähteeseen susi katselee tärisevä kuono. Nouse laaksosta ihmisten kulkue raapimalla nastoitettuja kenkiään rautatien kiviä. Pysähtymässä aukiolla he laskevat taakan tämä kuollut ruumis katkenneella pyökkirungolla. Laulut nousevattoisesta ajasta muualla ja tänään kurkkuäänien avioliitto ja lieviä valituksia kuin kasvava rakkauden loppu. Metsän yli aurinkotähti räjähtää työntämällä pois aamusumut se oikaisee käänteisiä voimia. On aika ryhtyä töihin laskea kastepisarat lehtien päälle sitten sytyttämään hedelmällisyyden tulta kukoistaa äärettömyyteen.
