Nuoren miehen laihtuneet kasvot
poissa koulutuksestaan
kykenee jo tarttumaan
tarttuva imbroglio
tiedon kertymistä .
Ja todellakin hän tuntee maailman
nuori mies laihtuneet kasvot
ilman silmiä, ilman käsiä, ilman jalkoja, mutta suu auki
hän vangitsee tuonpuoleisen
hän on ulkopuolisen suojelija
ja syvällä sisällä
se on kasautumien sotkua
hän on turpitudes ja etuoikeuksien saaja
muinaisten nenän ja parran alla
hän on viisain miehistä
taistellakseen tuomiota vastaan
hän on nerokas, jolla on siksakimainen kohtalo
rock roller
sovitusjousille
hän syyllistynyt ryöstöön
hän tarjoaa henkensä sanoinkuvaamattomalla piinallaan
mitä käytetään
unelmien tekijät, runoilijat, mystikot,
Älä koskaan erehdy taivaallisia salamoita
leikata vatsansa eilen illalla
olla hämmästynyt näkemästään .
Rauhallisuus ja humalaisuus
naamio on edessämme
runsaasti todistettua mytologiaa
jälleenrakennusten tervetuliaisnaamio
mistä kerätä tämän hajallaan olevan ruumiin palaset .
Oi morsian sisko
vaikka kaipaankin valtikka
Kyselin ja aloitin oikean elämän
että kuplalakeja
joihin vain shamaanit pääsevät, runoilijat, profeetat,
"nyörit" et "kihara"
- (supermerkkijonoteorian ja silmukan kvanttigravitaation kannattajia)
kaikki vetäytyneiden vesien lakunaarin seuraajat.
Ei ole suurempaa tyhjyyttä
kuin kutsua valoa
auki ikkunat
me verbin linnut
me lentovoiman herättäjät .
177
Categoria Arkistot: joulukuu 2013
Sylvain Gérard. työ 1 – pako
Cette remontée du centre de la terre A belle allure vers le commencement du monde Cette perspective où s'essouffle le père invectivé La brûlure des anciennes alliances que l'on découvre à demi-mortes le matin La plainte des animaux égarés en d'étranges contrées enfin créées Cette fuite vers des aubes promises Cet élan brisé contre la vitre des immobilités Cet éclair rouge sang du couteau contre le ventre Ce suçon de paix donné à la va-vite le temps de l'éructation Ce court-circuit des émotions vraies että hymy ympäröi neljän lankun välissä. Ils sont partis Ils ont fuit Le courage à deux mains repliées sous la chape des convenances Ne les arrêtent que la fatigue et le soir qui tombe Errant de ruine en ruine Dans un chariot de bric et de broc assumé Le rétameur s'est éloigné dans un nuage de poussière Et la route fût longue et par trop inhospitalière Père et mère confondus à la craie graphés sur la carriole Leurs noms écorchés à demi effacés En vaines contorsions l'outil de braise fume en se mêlant à l'eau Je bave et m'extrais hors de cette chape carencée Pour la parole habile Nouse salvojen risteyksessä ymmärrystä ja huimausta. Jännittyneen halun lämpö sous la toile Éclair blanc au zénith La coquille éclate Le jaune se fait soleil rayonnant De cet éclat consacré au profond des origines De cet imbroglio d'os et d'organes disjoints Je pus grandir entre fiente et humidité Poussé sur le devant de la scène A noyer par l'alcool Ces myriades d'étoiles alors entrevues Si puissantes si fascinantes si monstrueuses Dialoguant avec ce corps douloureux sieluni jumalani . Ajoin vetokoukkua jusqu'à son terme Vers les plaines légères de pluie fine de vent soyeux de douce lumière Ce ne furent que grâce et beauté Entre les barreaux de ma cellule à ciel ouvert Entre les rayons de mes roues ces interstices à mon déplacement si particulier Mon chapeau de lutin vissé sur la tête A dire et à redire des "Minä rakastan sinua" Pehmeäjalkaiset veljeni ja sœurs en création Mon unique raison Ma déraison ultime.
176