En bout du chemin    
Le passage des hongres    
A serti les barbelés de crins fins.        
 
Point de repère    
Juste l'odeur de suint    
Imagerie obsidionale des oppositions.        
 
Naguère la roche métamorphique    
De creux et bosses compressée    
Fut soleil retourné.        
 
Navré de n'offrir que des mots    
Nous eûmes la délicatesse de monter à bord    
Par temps de mauvaise mer.        
 
Quand soudain    
Ombre furtive au ras des eaux hurlantes    
L'Homme apparut dans le fractal des origines.        
 
Peräkkäinen ääliö
Huimaus kiehtoo meitä
Isän tapaamiseen.        
 
Tänä yönä
Hän on siellä
Tietämättä minne mennä.        
 
Ja hyväksyn sen
Äärimmäisessä painovoimassa
ikuisten maailmojen välillä.        
 
Hieno sade
Peittää kielensä.        
 
Menneisyys käden ulottuvilla
Ottaa käyttöön sen värit.        
 
Taivaan sinistä
Syö pilviä.        
 
Minä näen mustarastasen
Puutarhan takaosassa.        
 
Il épellera mon prénom    
Jusqu'à ce que le nom vienne.        
 
Nauru kiihottaa
Huulten kristalleilla.         
 
Ruokojen välissä
Mehiläinen tärisee kuivia lehtiä.        
 
Liikaamme ulos pesästä
Aamunkoittotetralogiaa odotellessa.        
 
Rigoureuse    
Faisant ciller les yeux    
Elle pénétrera le saint des saints    
En grand apparat.        
 
Moi l'enfant de mai issu d'une plaie    
Je retournerai la peau    
Pour inscrire quelques mots de Rimbaud    
 Sur le dos de la cuiller.      
 
1001