Vanhentuneesta kermasta pahviruukun pohjalle hän teki ateriansa kuin epäröivä kärpänen ikkunalaudalla. Puinen penkki oli likainen sanomalehti kelpaa kysyä likakarkaistussa vaipassaan kevyen sateen alla. Nouse sitten järkyttyneenä ylös jalkakäytävän varrelle huojua muutaman askeleen kohti suoraa puiden kujaa sahalaitaisilla lehdillä. on päiviä missä paksu pilvi epäröi murtautua läpi kurjuuden edessä mihin meidät työnnettiin kuolleiden kujalla. Matkatavarat, kohta hyvä sadetakki, kohta suljetut kengät, kohta villaiset käsineet, kohta ripaus hymyä, kohta. Karvainen, rikkinäiset hiukset hän kulki kadulta kadulle istua rakennuksen juurella kahden koiran paskan välissä puristellen mustaa ostoskassiaan. Paperin päällä hänen piti mennä lääkäriin mutta hän unohti ja sosiaalityöntekijä samaiso harmaa kissa kulki hiljaa ohi. Laskevan auringon alla piti löytää paikka löysätä ehkä makaamaan jatkuvassa liikenteen melussa joka vähenisi. Hän tunsi alueen siitä lähtien kun hän vaelsi aikamme mies näköetäisyydellä että voisimme tarjota hänelle. Hänellä oli viaticum täytetty eläin, jolla on puretut korvat mukana ollut koira vähän kuuma sää ja napakylmä, peräkkäin. 741
Nousu ylös ja alaspuupaneelin päälläsielun aidatnäytti hyvältä.Siellä kasvoi luonnonvaraisia kukkiapaljas selkä kuin meidän iloinen naurummepigmentoimalla vaistojammePisarat veri valkoisella kivillä.Sormi liipaisimessakorjaamalla kohdettaheraldinen oppituntimuodostui tuhkaa vastaan.Aamullatällä satunnaisella pöydällämuodostivat saaria ja niemiäpienillä kosteuttavien höyryjen suihkulla.Herkkiin kyyneliinkatumuksen poskellavastasi tuhkakuumepuuttumisen puitteissa.Oidipaalinen hyväilypoikittaishuilullavauhti oli vakavaYksi kaksi kolme aurinkoa.Varjojen ja valon sekoitusvoittajan kärjessämissä elämä ansaitaanNukkui unettomia öitä.Leikattuun kynttiläänkieltää vankiloistammele lingot d'orTapahtuman sitkeys.Tuli suoraan minua vastaanyksinkertaisten asioiden ulkonäkötämä ajatus kuumeesta : mitä minusta sanottiin ? Esittelyssä, molemmat, kolmessaaurinko taasantaa minulle täydellisen pakopaikanMetsän hakiereissa.Jaetut tarinat, hankittuja mielipiteitäpääsimme liittymään perheeseemmeympyrässä palaverin allaVaihda timjami ja laventeli.Siellä oliniin paljon hellyyttä ja rehellisyyttäettä jokainen sana täyttyi orgeatistanapsautti muistin huippuja.739
Hän oli laskeutunut alas ahveltaan laiha ja kovakuoriainen herättää kohua metallilevyillä se näytti vaaleanpunaiselta kellolta luettelemalla kellonajat nopeasti tehty hyvin tehty asia saada sinut janoiseksi tarvittaessa lavalle.
Flamenco kesti niin kauan vain step-tansseja ja kastansseja repiä osiin heidän magneettisen tietonsa metonyymisille tarjouksille RAW- ja DIA: lla naisten silmät pakotettu suostumaan raivoon silmät ulos pistorasiastaan ilman, että peto näyttää harmaalta.
Sinä aikana viljaa hamstrattiin soihdun valossa raapiminen tremoloillaan työntekijöiden parvella suppiloineen ilman huutavaa tikaria ei tyydytä ilkeää runoilijaa tuo rajatehtävä tehty herkäksi tuulen armolle.
Ratsastamassa laukkuaan täynnä vaivaa ja raivoa mies caudine pichforks rakastui valkenevaan päivään. Paikka on epävakaa kuolemantuomio huolellinen suihkunäyte viimeisten nousujen hunajaa. Alaleuan ylläpitämiseksi kynsistetty pochard pahentaa tilannetta ajan kaarevuuden ulkopuolella. Eivät liiku riippuvuushirviö olla jatkoa lapsuuden sirkat pienentää herkkyyden tarvetta pykälällä. Puhumalla herkkujen nimeä kastekynnet ovat kipuja vesitiiviit poistoseinät rehuniityt ilman kukkia ilman syytä. Ei hymyä tämän tason alla kädet viittaavat kauluksen alkuperään aurinko murentaa salaisuutensa on aika herätä aikaisin. 737
Vesi niin makeaa puhdistamaan salamurhaajien käsivarsi niin että Pyhä Krisma virkkaa hieman edistystä. Näin minut huomioimaan saada tuomittujen anteeksi ja laskea päiviä yksinäisestä elämästäni. Eläimet kulkivat ikkunan alla tähtikirkasten kuiskausten yö että kimeerat halkesivat suurilla työntöillä. Ei voi kuin Soitin isälle ja äidille maan vatsasta paljaiden puiden hiuksiin. sain sen miehistön mukana joutumatta köysiin tästä tehtävästä työhön. Siellä olija myski ja haavavain haarassapäivä tuskin levenee.
736
Kävelen siis olen enkä tarvitse paljoa anna kellon soida joukkojemme vetäytyminen. He olivat rohkeita sotilaitamme kun heidän varjonsa huutaa heilutti sielun yön edessä sopiva tulipilven sisar. Katastrofin jälkeinen ruoho oli öljyinen ja teksturoitu aivan kuin damasti punastui naisten verestä. Yksi askel sitten toinen keho alkoi täristä auringon suudelman edessä rypistyneiden pilvien piinaamana. Peltojen vehnässä humalaisen perhonen kanssa Kokoan tulipalon elävien paluuta varten. 735
Älä nosta sanaa liikaa puinen risti rautaristi mene helvettiin kuolevaisten lapsia. Sammuta hitaasti edellisen illan jäännökset sekoitettua tuhkaa ne uhrit jumalille, joita järki kunnioittaa. Ei ole pahempaa pelkoa kuin metsästys peuran takana sitten nostaa liekkien ristiä. Soita huimausta ja pahoinvointia kun hiljaisuudesta tulee rikoskumppani katumusta toisen kolikon tekemisestä ilman hankausta. Toimita ihailtavaa mehua Mirabelle luumut siskoni missä hemmotella peiliä kauniina kesäiltoina. Mestarin kädellä syntyä kaivausten hiilestä ystävällisten sanojen rikas voima tehdä gouzi-gouzia hengen pojille. 734
La poésie c'est direc'est rire du rienc'est partir sans se retournerpour que la vérité advienne. La poésie accrochée au Levantrefait les gestes d'antanen guettant par le trou de serrurel'arrivée du printemps. La poésie c'est attendrec'est atteindrec'est attenter aux bonnes mœursen soupçonnant le mal d'être de la partie. La poésie c'est le claquement secd'une fin de partieoù restent après la représentationles diamants purs du néant. La poésie c'est la terreet le ciel et la merquant au rythme d'une escarpolettele revenez-y t'appelle. La poésie c'est mourir un peuau fond de la caverneà convertir en motsles aléas du dehors. La poésie c'est vivre à bon escientla chair fraîche des tempêteslorsque le livre replie ses pagesla mèche allumée. La poésie c'est être hors toutà vif à blancau feu de l'occasionet mourir sur le flanc après la mitraille. La poésie c'est grand et carréà contresens des fleurs bleueslorsque les yeux de flanellejaillissent d'un crâne éclaté. La poésie c'est mignonnette et compagniesur le bord de la soucoupeà compter les boudoirs de l'afflictionà cinq heures de l'après-midi. La poésie est tueuseet colérique et monstrueusepour mâter le rebelle endormiaux marches de la déraison. La poésie c'est être autreau plus bas comme au plus hautau coin de la rue telle l'abeilleà guetter le bourdon. la poésie tripatouillepour s'infiltrer dans le manchon de fourrurequand sonne le bétonsous la santiag de l'optimiste. La poésie pleure le divin perdupour enquêter sur ce qui demeuredans la cité aux quatre ventsouverte à la parole. La poésie c'est lettre molleaux lèvres de l'humanité nouvelleà lécher fraternellementle retour vers l'Absolu. La poésie c'est Dieu et pas Dieusans violence sans virulencetoutes lances dehorsen gardant ses distances. La poésie est paresseusequand passe le marchand de sableallégorie des cieux intérieursau service de sa progéniture. La poésie c'est pensersans y pensermais jamais s'agenouillerdevant la prise de pouvoir. La poésie cette rebelletourne autour de soiet détoure la figurine de l'amourdes avances de Narcisse. La poésie manque à l'appelen contournant l'auto-dérisionlorsque le plaisir vous hèlesur un air d'accordéon. La poésie est làsource d'angoisseles vaisseaux brûlésau port de l'astreinte. La poésie c'est le bon père de famillequi furtivementde sa sacoche au verbe hautfait jaillir le génie de la lampe. La poésie c'est moi c'est toic'est ce qui heurte du chefles poutres du grenieren verticalité assumée. La poésie c'est une caressesur la joue du ventlors les larmes de la louveappeler ses petits. 733
Éloigné des romanceséquarri au sceptre divinle carénage des vieilles autosfait la nique aux icônesà travers champstelle flèche d'argentpiquée au cœurque les sapeursretrouvent sous la herse du temps. Sonnailles de tous les joursorgue tenant la note sous la rosacele pas des moinesglisse sous les arcadesà l'unisson du pont-leviscaressant de ses chaînesles pierres usées du porcheà l'approche souffreteused'une claudicante valetaille. Mesurez vos approchesne gardez en mémoireque la main leste de l'entre-lignesderrière l'étroit vitrailde ces feuilles glacéesque le givre a scelléesau vent des pleursde l'enfant épelant l'alpha et l'oméga. 732
