Sää ei muodosta mitään järjestystä ; mikä on intuitio kuka hän on sokea ajalle .
Aika on vain menneisyyttä ja ikuisuutta . Aikaa on mahdotonta ajatella, tarttumaan aikaan . Käsite’ “Nykyhetki” on oksymoroni
Sää ? Tämä pystysuora karmi ikkunan kahden osan väliin ; etuosa, a jälkeen, läheinen, vasen tunne / oikein, kaksiosainen osio, jossain muualla ? Ajatus harjoittelee itseään sen määrittelemisessä … ja aika lipsahtaa sormien välistä .
Aika tekee jaa eikä linkitä ; se mahdollistaa väärän dialogin kahden välillä illuusioita, se täyttää pelottavan tyhjyyden, se mahdollistaa small talk ilman jälkimainitaan, se vääristää elämää, hän kutsuu meitä “vie” Tämä joilla ei ollut aikaa olla, elämän puutteen vuoksi, hyväksymättä jättämällä meidän äärellisyytemme .
Symboli, hänen, on todellisuuden ruumiillistuma, siitä, mikä muodostaa yhteyden kohteen ja objekti .
Siellä on vähän subjektin ja objektin ulkopuolella oleva asia ; kohtaamisessa on resonanssi, aika loppu .
Mitä siellä on ristiriitainen, naiivi, silpominen subjektin ja kohteen välillä suhteessa yksiselitteinen, ylittää puhekyvyn . Se kohottaa ja rohkaisee liikkumaan ja toimintaa, jonka avulla voit siirtyä toiselle todellisuuden tasolle .
Se on välttämätöntä muuttaa sijaintiaan jatkuvasti kyseenalaistamalla “tapa jolla olen” verrattuna maailmaan . Ja jos se ei voi olla, jos on toistoa samoja asioita : se on tavoitteen ohittamista .
Siirry yhdestä todellisuuden tasolta toiselle todellisuuden tasolle voi tapahtua vain silloin, kun tietystä saatavuuden tilasta, kun jokin salaa tunkeutuu meihin, kun tarkkaillaan selvästi ilman ennakkoluuloja, meditaatiosta, julkaisusta pistoke …
Silloin se on a uusi aika on, tilannekuva, aika joka syntyy, aikaa siellä, salamassa sen syntymisestä, eilen ja tänään, aika poissa ajasta, the hetken täyteys, ikään kuin siellä olisi ikuisuus, tällä hetkellä, a sää tehty muualta ja täältä, tapaamisaika, ja mikä on paljon enemmän että summa sen, mikä kutsuu meidät ja mitä me olemme, aika sisään korkeus, joka edistää toista tietoisuuden tasoa, aika mennä, a aika jo siellä, aika, joka ei ole konstitutiivinen, aika, joka kuitenkin me hehkuva, sielu sitten nostettiin ylös, toisin sanoen elävästi kaksoisliikkeestä tervetuloa ja uhrautuvaa itsensä syttymiseen .
191
