Mylenen luona
raskaat koukut
on poussait la porte d'une main ferme
pour entrer en gargote.
Ça parlait fort
kaikki tupakoivat
puisilla penkeillä
des formes s'agitaient.
Tuli pauhui
kattilasta nousi höyryä
valo heilui
les ombres dansaient.
Sitten se lauloi
hauta
palkkien alla
où séchait le hareng.
Ääniä aikojen syvyyksistä
raapia vatsaansa
naarmuuntunut kokoonpanoa
des hommes de mer.
Nainen
pöydästä toiseen
hänen hiekkakivikannusta
servait le rire et le boire.
640
La présence à ce qui s'advient