
Tänä aamuna petin
Ei pysty karkottamaan surua
Gergovie-tiipin pohjasta.
Luulin sen olevan ikuinen
Se hyväksyminen sai minut kärsimään vähemmän
Ja mitä kommunikoida
Käytin voidetta välttämättömään haavaani.
Nyt olen yksin
Ja kutoo maailman ajatuksen merkityksettömän
Mihin lisään muutaman katumuksen silmut
Tällä öisellä vaelluksella
Keskiyöllä kevyessä sateessa
Pyhien seurassa
Vainajani seurassa
Avaan mestarillisella välähdyksellä Olemukseni rungon
Onnellisten ja viisaiden seuran tekeminen omakseen
Molempien silmien keskellä
Myrsky iskee nuoren peuran sydäntä
Erikoisen trikoon metalliseinässä.
Käytä ja hylkää
Aikana, jonka olen jättänyt
Tuntea myötätuntoa hunajalla täytetyille lauseille
Ja mieluummin kenkähevosen vauhtia
Naapuri sieraimet turvonnut helmiäinen
Sinisen kuun yönä
Jopa meidän ikuinen kuolemamme.
1324