Hetki, jolloin käsi voi ohittaa kirjoittamisesta, missä kynä lepää ja missä välttämätön on se, mikä ei lopu koskaan olla kirjoittamatta .
Koska olennainen, millä lopulta on merkitystä, on rivien välissä .
Dokumentti-illat, halu ekstaasiin, täysi avautuminen, tai vain antaa itsensä, varauksetta ..
024
A la périphérie des cercles de ma curiosité
m’ai apparu le pré carré des implications mondaines,
noyau frelaté d’un fruit incertain
me convoquant à voir ” mikä on. “
Libre expression
dans un rapport robuste et apaisé,
je me suis mis hors de portée
de l’enclos de mon intimité
pour m’ouvrir et proposer à qui “on täällä”
pitkä matka yhdessä .
023
Lintu-ego tietoisuuden itse .
Tämä välttämättömyys-tyhjyys, joka apostrofoi itsensä .
Siten romahtaa etiikan maailma, jossa me meillä oli motiivimme, nos fins et le sens, eli elämän substanssi .
Hetki paluu universaaliin joka heijastamalla paljastaa yksilön kyyhkysen yksittäisenä lentopaikkana, adventtina henkilöstä .
022
Jos Ihminen kohtaa itsensä alhaisimman syvyydessä, tummempi ja ilkeämpi, hän kohtaa varjonsa, lohikäärmeelle, joka hän on itsensä pohjalta .
Jos hän pystyy omaksumaan tämän lohikäärmeen ja yhdistymään sen kanssa, Tämä on kun mysteeri räjähtää ja se on kokouksen täysi palo .
Ylösnousemuksen alkusoitto .
021
Se on rakastaa häntä, koska hän on ainutlaatuisuudessaan .
Sitä ei voi verrata kauneuden kaanoniin, viisautta tai älykkyyttä, vaan antaa todellisuuden olla täysin mitä se on ilman, että se kytketään ihanteihimme .
020
Vesi Orcival-suihkulähteestä on erityinen vesi, lähellä toki muita, enimmäkseen vettä napauta, muovipullosta, koeputkesta, vettä alkaen sade, mutta erilainen kuin he, ja vielä hyvin kaukana siitä jättiläissimpukat .
Ja tietysti sen ero kiinnostaa minua, tämä ero, joka absoluuttisen luonteensa vuoksi on olennaisesti säiliön ja sisällön välinen suhde, veden ja sen kotitalous- tai kuvitteellisen käytön välillä .
019
La lumière en son camaïeu rencontre le froid de la dalle.
Choc circonstancié du bas d’avec le haut, levée probable de l’enfant endormi, passation de pouvoir entre la nuit et le jour.
La lumière est ainsi, à double emploi. la rencontre de l’offert et du donné, le frisson qui nous comble d’amour en notre vulnérabilité, l’approche du sans-repos, le plaisir d’un vol qui jamais ne s’arrêtera car c’est au nid que l’on prend les oiseaux.
012
La tendresse , elle est dans le cœur, pas dans la tête.
Et quand parfois il vous arrive d’être emporté par un flot de paroles même louangeuses, méfiez-vous. Derrière le bois, il y a le loup
Ne dressez pas d’obstacle à ce qui, simplement, est relation entre les personnes. relation de chacun avec la divinité. Soyez vrai.
L’amour, c’est tout.
011
Tel le feu qui pénètre le fer quant celui-ci est jeté dans le brasier …
Le fer garde la substance du métal mais il devient et réalise l’esprit du feu qui l’habite et le transfigure .
Ainsi vont les hommes lorsque le saisissement d’une rencontre les convoque au retournement .
Ils se pourvoient alors en créativité, hors temps et espace, vers le tendre abandon de leur être existentiel, pour aborder le coeur en feu la vague du Mystère .
018
ça respire en nous sans que nous y fassions quoi que ce soit .
Eprouver cela est une expérience frappante de la grande Force qui nous habite et nous maintient en vie sans notre intervention .
Et cette force fait l’admiration du monde végétal qui n’a de cesse, à mesure de l’ouverture et de la fermeture de ses appendices ailés, de créer le jour et la nuit .
017