J'ai perdu mon couteau
 sur la table
 entre le grille-pain
 et la confiture de marrons,
 disparu
 dans la ruelle des mauvais garçons.

 Je suis parti en forêt
 escarbouclée de pins pleureurs
 sève dégoulinante en leurs blessures
 à mesure des feuilles de châtaigniers
 crissantes sous la semelle
 dans leur humide literie.

 Quelques brumes légères
 en limite de visibilité
 se mouvaient vers l'amont
 accompagnées du bruit des moteurs
 sirotant l'asphalte
 de chuintantes lampées.

 Magnitude sept
 à remonter le chenal
 les dauphins nous suivaient
 sans coup férir
 en limite de l'estran
 aux perles de cristal.

 Les trois jeunes gens
 caracolaient de vignette en vignette
 déposées relevées alignées détournées
 en grande animation
 sur la nappe de mère-grand
 blanche hermine
 et rouge du bonnet.

 Y'aurait pu avoir des oiseaux
 mais la basse brume
 étouffait la geste animale
 moqueur toutefois
 un geai déchira la ouate de ces lieux
 d'une stridence ravageuse.

 Mission accomplie
 nous bûmes force bon vin
 la raclette dégorgea
 ses langues de fromages liquéfiés
 il y eu de la voix
 les adultes haussaient le ton
 les plus jeunes activaient la fourchette
 les femmes riaient ou dormaient.

 Mille fleurs poussaient sur le dégorgeoir  
 le fossé rempli de mucus
 faisait de l'ombre aux primevères
 l'avancée sagittale de la lune
 finissait son quart.

 La maison était de bois
 de chaleur et de cris
 les escaliers à la volée
 déposaient sur le palier
 les alcôves de vie
 la cuisine
 odorante
 le séjour
 au feu de cheminée
 le couchage
 spacieux
 l'informatique
 discrète
 la musique
 toujours présente
 le matériel de montagne
 pendouillant.

 Régnait l'ordre concerté
 au hasard des réparties
 c'était féroce
 vivant et complice
 en cette libération des forces vives,
 la jeunesse jouait à se faire peur,
 les adultes catapultaient les bons mots
 tels des pruneaux au sortir du bocal,
 le vieil homme écrivait son défit
 pour que les miettes de l'assaut festif
 subsistent.   

 J'ai égaré mon laguiole
 et demande aux lutins malins
 de le faire surgir
 entre la pain et le vin
 au sortir du four à bois
 ayant servi la fois dernière
 à rôtir la dinde de dix kilos.  
 
 Quatre voiles
 et leurs reflets
 en l'onde des origines
 à papillonner
 en quête de vent
 privant le ciel
 d'un déploiement céans. 
 
 Chers humains de ma famille
 j'ai remisé mes médailles
 d'ancien missionnaire
 dans l'ostensoir
 des promesses jadis émises
 entre la lentille et le caillou
 quand le feu débordant de joie
 faisait craquer les articulations
 des anciens 
 dont je deviens le parangon.  

 Mille étoiles scintillèrent
 nous nous mîmes en marche
 les neuf planètes
 autour de notre soleil
 à émettre cette énergie
 de tout temps éraflée
 aux cimaises
 toiles colorées
 sous le pinceau
 des eaux et des forêts
 ma parentèle
 ma mie
 Bélisaire effronté
 la goule pleine
 des sucreries de la veille. 

474

 Ce savoir-faire entre nous   
 cette parole 
 cette ombre par nos différences   
 accrochée aux épines des églantiers   
 ce lien qui nous unit   
 le souffle qui nous emmène   
 en spirale tourbillonnante   
 vers cette humble chambre transitoire.   
   
 Yhtye,   
 dans la poussière de l'oubli   
 des brumes d'automne   
 attendre qu'il vienne   
 en confirmation de notre fatuité   
 régler ses dernières affaires   
 puis se retrancher seul   
 aux confins du tout-venant.    
   
 Il est des nuits telles   
 que mon sang   
 son Sang   
 m'appelle du fond des cryptes   
 au manquement d'avoir été   
 le long des mains courantes sociétales   
 intact sous la tempête
 la casquette vissée sur la tête.    

    
  472

näen sinut.

minä aion kommunikoimaan kanssasi.

Je prends mon temps et réfléchis à ce que je pourrai faire pour te connaître mieux.

Asennon mukaan neutraali, yksikön toimesta, fyysisten energioideni vetäytyminen ja tunteita, Ymmärrän sinua purkauksessasi, monimutkaisuutesi, in perustuslakiasi arvoitus, referensseissäsi, eroissasi tämän kanssa että minä olen.

minulla on muutama aistimukset ja tunteet dialogissa aistimiesi ja tunteidesi kanssa ilman vapauta ja turvota niiden havaitsemiseksi, nimeä ne, pätevöittää heidät, luokitella ne, sisältää ne.

Sitten tulee nimetty piste, huomion vähentämisellä, herkästi keskittymällä, a mietiskelevä käsky tarttua ajatuksella ja intuitiolla sinut havaitaan kokonaisuutena antaaksesi heille yksinkertaisen ja ainutlaatuisen kaikki – muoto.

Tässä minä löytää olemuksesi, piste, josta kaikki ulottuu, kaikki venyy, kaikki hajoaa.

Tätä varten minä ylittää muodon sen lähestymistavan viisaudella, johon pääsen empatiaa omaa mieltäsi kohtaan, pyyhkimällä pois ajatuksemme kontekstin ja maailmamme.

Olen menossa ydin, kohti kvintessenssiä, yksiommel, haluni nollaulottuvuus tuntea sinut paremmin.

Voinko harkitse maailmaasi, kuten näet sen, kun hengität sen ulos, kuten sinä korottaa häntä.

Kirjoitan sinun maailman.

Näen sen ja lähestymistapa tunteeseen ja ymmärrykseen.

tahdon kokea elämää omasta näkökulmasta.

Olla, kohdassa lemniskaatin kahden komponentin kohtaaminen, tapaamisemme symboli, maailmani olennainen pistenäkökulma minun puoleltani, ja sinun sinun puolesi, ilmaisee lähteen, siemen mitä tulee olemaan, siitä mikä on.

yritän ajattele kuin minä olisin sinä, kuin minä olisin mielesi ja pääsen perille, jos sinä ymmärrä itse kvintesenssikohta, kiinnostuksestasi meitä kohtaan tietää.

Niin kaukana Manipuloin ideoita manipuloimatta sinua, kun sinä, jota kutsun tai joka vetoaa minuun sinä elät sellaisten asioiden maailmassa, joita voit koskettaa ja tuntea, mistä välität, vetoamalla tietoon, tapahtumia ja sinulle tuttuja ihmisiä.

Silloin Luon tilan, jossa tapaamme, a “tarina” kuka pukeutuu minun tietonippu ideoita, tapahtumista, symboleista ja sinulle tuttua runoutta, mikä mahdollistaa herkän kuuntelun, integroiva ja mukana tässä tarinassa, josta pääset ilman ajatella, kuin ohimennen, viattomuudella ja tarmokkaasti, ajautumassa sinun luotasi mielikuvitus ja tiedostamattoman palautteen hyväksyminen.

Tämä “tarina”, ce tukea, tulee puhdas paikka, johon sinulla on pääset käsiksi terveellä järjellä ja voit omaksua ja tutkia rajoituksetta kun aika koittaa.

Tässä vapauden tilaa, voit kokea ehdotukseni, hänen heijastus, osana tarinaa, jonka voit tehdä itse, mikä olisi voinut olla uskottavaa omassa elämässäsi ja joka johtaa sinut seikkailuun siellä missä olet.

Tulet sijoittamaan kenttä ehdotetaan vapaassa asennossa, joka on vapautettu syy-tekijöiden painosta ja a tehtävä.

Olemme kaikki kaksi idearikasta ja herkkää “tarinoita”, novelleja, legendoja ja vertauksia, joiden avulla voimme tulla ulos mielen vankiloistamme.

Vuonna kommunikaatiota, jonka me kukin lähetämme ja toivotamme vuorostaan ​​energian tervetulleeksi halujen välittäjä, rakkaudesta.

Ja tulet huomaamaan peräkkäisiä kerroksia “tarina” kirjeenvaihdossa sinun kanssasi elämäntarina sinulle edistymällä omassa tahdissasi ja ajan mittaan. Ja eksyt ja löydät risteyksiä. Eri olemuksesi kerroksia, kehostasi, ruumiinrakenne, eetteri, tunteellinen ja hengellinen tullaan kiinni ja värähtelee.

Sitten tulee tämä ilmaisen vapauden hetki, jolloin lähetät vanhat kuut pyörimään, tai sinä eroa seuraajien joukosta toteuttaaksesi vallankumouksenne, suorittaa sinun kääntää ja tuoda esiin uudet arvot ja erityispiirteet keksiä viestinnän maailmaa uudelleen.

Se ei ole yhdessä kokemuksessa syntyy terminaalin ymmärtäminen. Hän voi kestää eliniän. Päivä tulee. Emme voi pakottaa mahdollisuus. Sinun on vain valmisteltava olosuhteet ja se tapahtuu.

Niin tulee tyhjä hetki, jolloin laitan itseni syrjään hylkäämällä pelin päästämään paikka viisauden pisteessä vastapisteenä aikaisemman kvintessenssipisteen kanssa herätti.

Esitän a kääntyminen. Sitten se kevät.

Kaikessa humanistisessa viestinnässä, jonka on osallistuttava olemisen kasvuun, donner de soi-même c’est créer un champ de connivences où recourir à l’absence de soi afin d’être intensément présent.

473