margoton murmeli pyörittää kissaa viisaasti kiskoa vasten taipuva kukka koristeita luopumaan tarpeettomasta pois Nebbian virrasta kunnolla koristeltu tästä tuuheasta vantasta kuivatelakalla huolimattomasti säilytettynä tuulen ansiosta Quicksilverin maalaus Guil-kiven päällä. 621
Puisommiere oli hänen nimensä murskaamaan kiviä hänen vasarastaan ennen laskemista vaakasuoralla sängyllä seinästä creusoiseen anna sään olla lämmin tuuli tai sade hänen sormensa kovettuivat kestämästä kivusta olla kaukana omasta. Graniittisuonilla fyysisen kivun voittamiseksi hänen silmänsä olivat verhottuina pölyä ja kyyneleitä sinä rautatiemies kuka sivustosta toiseen raahasi kurjuutta pullo punaista säkissä korkki jähmettyi hiestä jo valkoinen parta illan valossa nauramaan tulen edessä joita nuoret olivat valmistautuneet. 620
Kasvojen pyörre kuistin tympanonilla he purkivat telineet toi vaunun ruhisten härkien kanssa tervehdys paimenet nojaten ryppyisiin keppiinsä poimi kuollutta puuta tulelle sisäpiiriliiketoimintaa kuoriutui virran lauluun kuin vuori metsäisillä sivuilla evakuoitiin kovissa tuuleissa tukea edestä ikkunat outo puolustus hunajan kanssa sekoitettuna verellä että myrsky ei voinut ympäröidä ilman, että enkelit lyövät kelloa ilman hullabalooa jäätikön sulamisvesi lyhennetty allekirjoitus muokkauksen alareunassa siepattu molemmin käsin sanoja höllentelemättä pisara pisaralta muuttumattomasta keskustelusta. 619
Pedon käheä hengitys vapaa pudotus kivi vierii alas murskattujen puiden äänessä laakson pohjalla säätöjen tulvaan asti. Kuuset näkyivät liha irtoaa luista leuat halkeilevat silmät pullistuvat talven lopulla hullun avioparin sylissä karkeita kuoria rintakilpi, jossa näkyy lapaluu lyhytaikainen mandrake pois tieltä hävittää menneisyyden jälkiä. Möly peto astui stadionille liekki yltää taivaalle polkemalla järjettömyyden kuumia hiilejä kesän lopulla missä yleensä nippu kuollutta puuta varmisti työnteon uudesta elinvoimasta. 618
punainen työntö ruoko lennolle kreppi takissa viedään kirkosta. Nebbia kermavaahtoa avaa hänen silmäluomet ennen kasteen heräämistä maitosilmäinen makea manteli sammakon munat ja levytä tamma. herääminen ortogonaalisissa koordinaateissa kompastuminen köyden yli kävellä varotoimenpiteenä laakson pohjalla että se on valmis tauon aika pyörtyä puhtaan veden yli aamun tila anna kehon peseytyä. Hiljainen ja rauhallinen viiksistä huolimatta kehys on peilattu sen heijastuksessa. Levitän hiljaisuudet junan askelmassa. 617
Tuli esiin pensaikkojen välistä
punainen takki selässä
mäyrän nahka kädessään
l'homme d'avant-garde.
Hiipivä
samalla kun etenee pienin harppauksin
hänen suuret silmänsä kääntyivät taivaalle
hän oli elävä luonto.
Kärry ohitti
rakeistamalla hieman soraa
ruoska murtui
hevonen kasvatti.
Syvällä Chablisissa
jännitys oli suuri
ilman itkua
kotka lensi.
Sitten ohitti sängen isäntä
teeskenneltyjen ratkaisujen palsamointi
le traîne-misère des rassemblements
kampanjoidemme esittely.
Olisi pitänyt siirtää, onnitella
seiso varpailla
tönäisevät toisiaan
ollakseen siellä, kuvassa.
Mäyränahkainen mies nousi istumaan
sekoittaen ilmaa
salaperäisiä eleitä
tel un sémaphore en sortie de brumes.
Hän oli tulossa kotiin
pitkän poissaolon jälkeen
tien varrella
leveä hymy tunkeutui hänen partaan.
Pitkä ruohoveli
ole varkain perhonen
kaunis siili, joka houkuttelee minua
hirvi ja villisia
syvällä sielussa
hellyyden tuloa
pensasaidan punaisten hedelmien joukossa
keräämään sunnuntaivaatteemme
tielle
venyttää tyhjiä johtoja
sellainen krepinetti loppuvuoden työstä.
616
Lähteen uskollisuudella rakastaa ja kuolla. tiivistekohta sivun lopussa. Ylitä Ford paljain jaloin puhdistaa sydämen. Mene takaisin älä maksa minun. Kosketusaika sinetöi muistot. Kyyristyi kallion reunalla maapallo pyörii. Käännä rautapyörä ylös olisi riittänyt. Ja sandaalit menevät alas suihkulähteelle herää wyvern. Maanpaosta maanpakoon kutoa selviytymispeite. Ja nauraa nauraa pilvien yläpuolella. Kangasta repimättä tie on pitkä. Tuntea olevansa mukana suoraan tunnelista. Omatuntoni universumin edessä kausien edellä. Talvesta pidätetään oravan varauksia. Keväällä olkaamme lepotilasta poistuva karhu. Kesällä hengitetään kotkan lentoa. Syksyllä tuodaan sisään valkoiset lampaamme. 615
Maskeeraavat itsensä pysyvästi rumpurullat ilman yötä Ylitä laaksot aurinkoinen ääni bugles Ajan kasvot unohduksen takaajia kylmä hiki niityn pohjalta monte le chuintement brossse on lehmien kuono Ragged Gored viisas tullivirkailija huutaa ilosta kuu naama ulos raunioista valkoinen muoto röyhkeä ilman surun ilmestymistä pehmeän intohimon ilme Vasara osui pässin ihoon jotta äänet yhdistyvät Vaahto ja suihkulähde kohtaavat meluisat sieraimet vesihämähäkit carapate Bisque risque kansanmusiikista aitouden ytimessä Avaa silmäsi femme mies sulkee omansa taivaaseen vain onnellinen kämmen raidoi taivaansinisen Liuku ketterästi mielen laiskuus rintaasi vasten Rikkomus ja se aivastasi valkoinen savu katoaa. 614
Essence magique errance à quand le carrefour du feu ardent tu mets tes chausses et rentre la chemise sans le dire une douleur vive au ventre tu recherches l'ombre toi le soleil en quenouille et pose la main sur la poutre maîtresse sans que les cieux pâtissent pommettes rougies passent par la fenêtre les retenues désuètes un feston de lumière au carême d'être tu prends la vague de plein fouet ne recule devant rien la gorge nue figure toi que je t'aime et fais bonne figure assis sur le siège haut le tilleul bruissant d'abeilles le chien court sous la tonnelle et lève la poussière accueille et tais-toi brûle d'une allumette la luette de l'esprit pour un sourire aux lèvres humides à l'éveil des âmes libres la pensée est sereine pétris tes souvenirs par une déglutition active demeure le goût du sang aux mains tremblantes au petit jour tu verras l'ouverture de la dure mère replète en ses ondulations au creux de ton épaule lâcher prise à la fibre secrète le pansement discret un bouton juste un petit bouton jaune pour désarçonner ton corps sage aux mille pertuis être de garde et d'estoc toi le millénaire des prairies de montagne sois la digitale bleue du signe mystérieux verbe incarné que le doute anticipe elämäni mon immense vie à l'angélus vermeil d'une coupe profonde vent ô grand vent souffle sans fatigue les girouettes crient 613
Aux barrières de l'esprit il y a l'oiseau doux marche et respire en sa présence. La chaîne est rude telle une lame de fond se soulevant de l'océan. Sans angoisse ouvert sur l'infini hors des murailles du refus. La parure des prés est lustrée de fleurs jaunes pigments d'amour. Et quand on se retourne sur soi et que l'on touche l'oiseau doux, toujours. Des jours comme ça à la volée au plus profond de nos histoires. 612