Elokuun niityn punahilkka on rypistynyt hänen peittojaan varten, terimät avautuvat tuulen hyväilyille, odota kärsivällisesti, sitten osuu maaliin pölyttävien hyönteisten odottamattomalla elämänhengityksellä, profeetallisen ja runollisen juorutuksensa vuoksi, tarjota yliluonnolle, jossa hiljainen ihme kilpailee ilon runsauden kanssa .
028
Pääsy tietoon merkitysuniversumi on tukossa. Sielun mitat ovat verhottuja. Syyt siihen elää ja toivoa vähenevät. Luonnosta tulee esine, jota käytämme ja likainen. Ihmisten väliset suhteet ovat siinä määrin yksilöllisiä että veljellinen ja yhteisöllinen henki kamppailee ilmaistakseen itseään .
Moraalin kehyksiä on tullut liian jäykiksi saa vain kiirun kiinni, tuulisten tasankojen pienet linnut mukaan lukien pyörryttävät trillit viettelevät hanhenaskeleita järjestyksenlahkot johtaa meidät kohti epäinhimillisen organisaation virheitä .
Viisaus tai henkinen reitti saavutetuilla on oma noeettinen tehtävänsä. He antavat meille pääsyn a Olemisen alue, jota aistimme ja järkemme eivät voi antaa meille .
027
Edellytetty, tuotu kantapäähän, velvollisuus neliöimään ympyrän, ” l’ yksilöitä ” asuu polkunsa laidalla .
Joskus vapaat äänilinnut ohittavat intuitio, jonka hän toivottaa tervetulleeksi sydämen silmin. Tule sitten rikkaiksi maat, joissa ystävällisyys, iloa, rauha ja rakkaus kimaltelevat tuhannen sateenkaarella silmät .
On aika tutustua toisiinsa, niin minä, elää hyvin saavuttaaksesi, vakuuttaa sen ainutlaatuisuutta, yhteydessä muut .
Näin se joustaa” henkilö “ kerralla kuningas, Pappi ja Profeetta .
025
Hetki, jolloin käsi voi ohittaa kirjoittamisesta, missä kynä lepää ja missä välttämätön on se, mikä ei lopu koskaan olla kirjoittamatta .
Koska olennainen, millä lopulta on merkitystä, on rivien välissä .
Dokumentti-illat, halu ekstaasiin, täysi avautuminen, tai vain antaa itsensä, varauksetta ..
024
A la périphérie des cercles de ma curiosité
m’ai apparu le pré carré des implications mondaines,
noyau frelaté d’un fruit incertain
me convoquant à voir ” mikä on. “
Libre expression
dans un rapport robuste et apaisé,
je me suis mis hors de portée
de l’enclos de mon intimité
pour m’ouvrir et proposer à qui “on täällä”
pitkä matka yhdessä .
023
Lintu-ego tietoisuuden itse .
Tämä välttämättömyys-tyhjyys, joka apostrofoi itsensä .
Siten romahtaa etiikan maailma, jossa me meillä oli motiivimme, nos fins et le sens, eli elämän substanssi .
Hetki paluu universaaliin joka heijastamalla paljastaa yksilön kyyhkysen yksittäisenä lentopaikkana, adventtina henkilöstä .
022
Jos Ihminen kohtaa itsensä alhaisimman syvyydessä, tummempi ja ilkeämpi, hän kohtaa varjonsa, lohikäärmeelle, joka hän on itsensä pohjalta .
Jos hän pystyy omaksumaan tämän lohikäärmeen ja yhdistymään sen kanssa, Tämä on kun mysteeri räjähtää ja se on kokouksen täysi palo .
Ylösnousemuksen alkusoitto .
021
Se on rakastaa häntä, koska hän on ainutlaatuisuudessaan .
Sitä ei voi verrata kauneuden kaanoniin, viisautta tai älykkyyttä, vaan antaa todellisuuden olla täysin mitä se on ilman, että se kytketään ihanteihimme .
020
Vesi Orcival-suihkulähteestä on erityinen vesi, lähellä toki muita, enimmäkseen vettä napauta, muovipullosta, koeputkesta, vettä alkaen sade, mutta erilainen kuin he, ja vielä hyvin kaukana siitä jättiläissimpukat .
Ja tietysti sen ero kiinnostaa minua, tämä ero, joka absoluuttisen luonteensa vuoksi on olennaisesti säiliön ja sisällön välinen suhde, veden ja sen kotitalous- tai kuvitteellisen käytön välillä .
019
La lumière en son camaïeu rencontre le froid de la dalle.
Choc circonstancié du bas d’avec le haut, levée probable de l’enfant endormi, passation de pouvoir entre la nuit et le jour.
La lumière est ainsi, à double emploi. la rencontre de l’offert et du donné, le frisson qui nous comble d’amour en notre vulnérabilité, l’approche du sans-repos, le plaisir d’un vol qui jamais ne s’arrêtera car c’est au nid que l’on prend les oiseaux.
012